Kuukauden kasvo : Jukka Lehto, sairaalapastori

Sairaalapastori Jukka Lehdon terveiset – Ihmisillä on kummallinen tapa selviytyä haastavistakin elämäntilanteista ja varmasti tulemme selviämään tästäkin.

Kuukauden kasvo -juttusarjassa nostamme kuukausittain esiin Kanta-Hämeen keskussairaalan ammattilaisia ja persoonia.

• Jukka Lehto, 60, sairaalapastori
• Pappina 36 vuotta
• Pitkän pätkän tehnyt nuorisotyötä
• 17 vuotta sotilaspappina
• 4 vuotta Kantiksessa

Sairaalapastori Jukka Lehto on puolisonsa kanssa harvinainen pari, tällä hetkellä ainoa pariskunta Suomessa, joista molemmat toimivat sairaalapappeina. Arjessa he pyrkivät töiden jäävän töihin, mutta välillä on sellaisia tilanteita, joista on hyvä käydä purku- tai konsultatiivista keskustelua toisen kanssa kotona. Sotilaspappina Jukka on toiminut monessa eri paikassa, hän on aloittanut panssariprikaatissa, ollut ilmavoimissa Tampereella, eli Satakunnan lennoston pappina, muutaman vuoden Suomen kasarmilla maanpuolustuksenalueen esikunnassa, kunnes se lakkautettiin ja sieltä siirtyi Säkylään Porin prikaatiin, josta reserviin 2014 keväällä.

Hyvä tai huono työpäivä
Ikävä päivä on sellainen, jolloin käytännössä joutuu kohtaamaan potilaan tai omaisen täydellisen toivottomuuden. Tai talon henkilökuntaa, joka on joutunut kohtaamaan potilaan toivottomuuden. – Olen sellainen halki poikki ja pinoon –tyyppi, eli asiat pitäisi saada järjestymään, vaikka se ei olisikaan helppoa tai mahdollista. Mukava työpäivä puolestaan on sellainen, eli jolloin valot palavat oikein kirkkaana liittyvät pitempiin potilaskontakteihin ja niissä havaittaviin edistymisiin. Sellaisiin, joiden kanssa on keskusteltu jo useammin, löytynyt luottamus ja aletaan puhua asioista, joista ei ole koskaan ennen puhuttu kenellekään. Tätä kautta alkaa aukeamaan isoja lukkoja sekä tulee oivalluksia, jotka voivat parantaa potilaan elämänlaatua huomattavasti.

Sairaalapapin opinnot
Muutaman viikon työskentelyn jälkeen Kantiksessa Jukka huomasi sotilaspapin ja sairaalapapin tehtävien olevan hyvin lähellä toisiaan, kun taas seurakuntatyö on hyvin kaukana näistä tehtävistä.

Osaamista on pitänyt vahvistaa ja päivittää vuosien aikana. Sotilaspapin tausta auttoi todella paljon rekrytointivaiheessa Kantikseen, eli kokemus erityissielunhoidosta. Sairaalapapin tehtävään pitää käydä myös 2,5 vuoden sairaalasielunhoidonerikoistumiskoulutus. Koulutuksen voi aloittaa vasta, kun on valittu tehtävään, eli sitä ei voi käydä etukäteen niin sanotusti varastoon. – Erikoistumiskoulutus sisälsi myös psykoterapian perusteet, joka on ollut valtavan hyvä työkalupakki sairaalapapin tehtävässä. Sairaalasielunhoito on avointa ihan kaikille uskontovakaumuksesta tai elämänkatsomuksen näkökulmasta huolimatta.

Työn haasteet ennen vs. nyt
– Tämän hetkinen tilanne maailmalla ja täällä on osoittautunut erittäin oudolla tavalla työssäni; koin täällä työskentelyni aikana hiljaisimman työviikon. Myöskään tehtävät eivät ole vielä liittyneet millään tavalla koronaan. Muutamien viikkojen päästä tilanne voi olla jo se, että omat kädet eivät riitä tehtävien hoitamiseen. Tiettyihin asioihin voi valmistautua etukäteen ja toisiin ei vain voi, vaan täytyy toimia tilanteen mukaan. Henkilökunnantuki tulee varmasti olemaan vahvasti esillä.

Millaista on työskennellä Kantiksessa
– Tänne tulee aamulla mielellään, täällä on sellainen leppoisa ilmapiiri. Onko joku silloin pielessä, kun töissä viihtyy? Jukka kysyy nauraen.

Elämän tasapainotus työn ulkopuolella
Vuoden vaihteen tienoilla Jukka aloitti vuoden -74 rättisitikan ison peruskorjausprojektin. Projekti on nyt siinä vaiheessa, että peltityöt on tehty, uusi runko alla ja seuraavaksi moottori nokalle. Paloautonpunainen rättisitikan voi nähdä kesällä jo liikenteessä. Harrastuksiin kuuluu lisäksi liikkuminen ja kalastaminen.

Juuri myös alkaneet kaksirivisen haitarin soittotunnit tuovat tasapainoa työn ulkopuolella. Tämä juontaa juurensa lapsuuteen, jolloin Jukan vaari soitti kyseistä soitinta, mitä oli jännä pikkupoikana seurata sivusta. Hän muistaa, kuinka vaari soittaessaan selvästi siirtyi johonkin toiseen ulottuvuuteen saman tien soiton alkaessa. – Silloin päätin, että kyllä minäkin joskus ja nyt se on se joskus. Ja erittäin pitkän ketjun kautta käsiini on nyt päätynyt tämä kyseinen vaarini noin 100 – vuotias kaksirivinen haitari ja se on nyt soitinmekaanikolla korjattavana. Kun Jukka pääsee soittamaan vaarinsa vanhalla soittimella, muuttuu ääni kellossa. Soittotunneilla harjoitellaan nykypäivän G-sävellajin haitarilla, mutta perintöhaitari onkin C-sävellajin soitin.