Julkaistu Hämeen Sanomissa 16.9.2017
Uuden sairaalan suunnittelu rautatieaseman läheisyyteen kaupungin keskustaan on herättänyt paljon mielipiteitä ja epäilyksiä Harvialantien tontin turvallisuudesta ja sopivuudesta sairaalarakentamiselle. Keskustelussa on nostettu esiin muun muassa pääradalla kulkevat vaaralliset kuljetukset, pölyisyys sekä tärinä- ja meluhaitat.
Kokonaisuutena voi todeta, että jos kyseiset seikat aiheuttaisivat ainutlaatuista merkittävää haittaa rakentamiselle, rautatieaseman läheisyyteen olisi riskialtista rakentaa nykyisten suunnitelmien mukaisesti uutta kaupunginosaa tai asua vanhemmissakaan asunnoissa. Huomioon otettavien, rakentamiseen vaikuttavien asioiden, kuten esimerkiksi värähtelyn, vaikutuksia voidaan selvittää ja huomioida suunnitteluprosessin aikana, jolloin niihin on mahdollista rakennusteknisin ratkaisuin varautua. Sairaalarakentamisessa kaikkein kriittisimpiin kohteisiin, kuten leikkaussaleihin ja kuvantamishuoneisiin voi varmuuden lisäämiseksi lisätä ratkaisuja, jotka kykenevät absorboimaan poikkeuksellisen voimakkaitakin välittyviä värähtelyjä.
Merkittävää on myös, että uuden sairaalan tyyppisessä rakennuksessa, kriteerit esimerkiksi ilmanvaihdon, säteily- ja kaasusuojauksen osalta ovat jo valmiiksi korkeat verrattuna asuntorakentamiseen, jolloin ympäristöolosuhteiden vaikutuksia rakennukseen – ja varautumista niihin – jo lähtökohtaisesti pohditaan perusteellisemmin kuin muussa rakentamisessa. Pölyn- ja melunhallinnan huomioiminen kaupunkimaisessa ympäristössä on nykyaikaisessa rakennussuunnittelussa arkipäivää, ja esimerkkejä näistä alkaa olla Suomessa merkittävän suuristakin rakennushankkeista paljon Hämeenlinnaa ruuhkaisemmissa sijainneissa kuten Helsingissä ja Tampereella. Puhumattakaan vaikkapa Keski-Euroopan suurkaupunkien rakennusprojekteista saatavista kokemuksista.
Toisen maailmansodan aikaan sotasairaala sijaitsi muuten aivan rautatieaseman välittömässä läheisyydessä, nykyisen pääterveysaseman paikalla. Nykyisten suunnitelmien toteutuessa sairaala onkin palaamassa käytännössä melkein lähtösijoilleen.
Hämeenlinnan ratapiha-alueella tai sen läheisyydessä ei ole säilytyksessä tai seisotuksessa vaarallisia aineita. Myöskään ei ole tiedossa suunnitelmia vaarallisten aineiden säilyttämisen aloittamiseksi alueella. Tämä vaatisi investointeja ja aluemuutoksia turvallisuus-, palosuojaus-, yms. olosuhteiden muuttamiseksi. Kanta-Hämeessä jo on tällaiseen toimintaan soveltuva keskittymä Riihimäellä, jonka ratapihan läpi kulkee vuodessa noin puolen miljoonantonnin edestä vaaralliseksi luokiteltuja aineita. Näistä aineista vain pieni osa on esimerkiksi helposti leviäviä myrkyllisiä kaasuja, valtaosan muodostavat erilaiset palavat nesteet. Riihimäellä riskiä nostaa, kun järjestelyratapihalla liikutellaan ja yhdistellään kemikaaleja sisältäviä vaunuja muihin kuljetuksiin. Tästä huolimatta suuronnettomuuden todennäköisyys Riihimäen ratapihalla on valtion rataverkkoa hallinnoivan Liikenneviraston tekemän riskiarvioinnin mukaan vähäinen. Hämeenlinnassa riski on oleellisesti pienempi, sillä vastaavaa toimintaa ei harjoiteta. Voidaan kuitenkin todeta, että onnettomuuden sattuessa nykykriteerien mukaan rakennettu sairaala olisi kaupungin turvallisimpia paikkoja.
Keskustelua on käyty myös mieluisan ympäristön näkökulmasta. Ahvenisto on kuvattu raikkaaksi ja parantavaksi mäntymetsäksi, kun taas keskustaan rakennetun sairaalan viihtyisyyttä ei moni ole nähnyt niin hyväksi. Ahvenisto onkin kieltämättä esteettinen ympäristö. Sairaalassa osastohoidossa vietetty aika on kuitenkin lyhentynyt 1970-luvun keskimääräisestä parista viikosta muutamaan päivään (ylivoimaisesti suurin osa asiakkaistamme ei yövy keskussairaalassa lainkaan), mikä vähentää luonnonkauniin ympäristön merkitystä potilaan viihtyvyydelle. Odotusarvoissa on osastohoitoajan edelleen lyheneminen. Suunnitteilla olevassa ratkaisussa osastokerroksista tulee kuitenkin olemaan hyvät näkymät radan ja sairaalan väliin sijoitettavaan puistoon ja myös järvinäköala Vanajavedelle, mitä moni pitää rauhoittavana maisemana.
Rautatien läheisyys ei hoitoprosessien tai rakennustekniikan näkökulmasta estä sairaalan rakentamista Harvialantien tontille. Maailmalla ja myös Suomessa on lukuisia esimerkkejä vastaavista ratkaisuista. Esimerkiksi Etelä-Savon keskussairaala Mikkelissä sijaitsee ratapihan välittömässä läheisyydessä ja Turun T3-sairaalaa rakennetaan parhaillaan rautatien päälle. Kotkan keskussairaalan vierestä kulkee jatkuvasti vaarallisia aineita rautateitä pitkin.
Rautatien mukanaan tuomat hyödyt saavutettavuuden näkökulmasta kumoavat moninkertaisesti haitat, jotka voidaan huolellisella suunnittelulla ehkäistä.
Ville Vuorijärvi
tekninen johtaja, KHSHP